Marina Del Rey

Aallot muovaavat rantahietikkoa punertavan auringonlaskun heijastuessa valtameren pintaan. Kaukana, siellä missä merenpinnan ja taivaan raja sulautuvat yhteen, näkyy yksinäinen jahti. Kääntäessäni katseeni kohti takanani kohoavaa, majesteettista horisonttia, näen harmaan kiven muovaaman viidakon. Ihmiset ovat äänekkäitä, ne lähestyvät toisiaan. Vaan ei Suomessa. Korvissa kaikuu komplimentit, joita täällä on tapana lausua. Suomessa nuristaan. On lämmin kesäilta Marina del Reyssä ja keltaiset taksit viilettävät rantabulevardilla. Suomessa ne ovat harmaita. Kotona mua odottaa kirsikkapiiraan tuoksuinen Amerikkalainen Unelma. 

Ja siihen havahduinkin.

Piirakat vaihtuivat maksalaatikon katkuun, Atlantti Itämereen. Olen suuri unelmoija - aina ollut ja tuleva olemaan. Tosin tämä unelma saattaa olla totta ensi kesänä...