Kaupunkiprinssi

Seison hämyisessä salissa ja hymähdän ystävilleni, jotka tanssivat kuin viimeistä päivää. Olen pakahtua nauruun, kunnes yhtäkkiä tunnen polttavan katseen, ja nauruni keskeytyy. Se olet sinä - kuukausien jälkeen!

Oli viileä kesäilta, kun viimeksi kohtasimme. Kävelin Super Jannen soidessa pitkin Iso-Robaa ystävieni kanssa, kun sun koko komeus ilmestyi kulman takaa. Pyörääsi taluttaen annoit taas merkitsevän katseen sun tuikkusilmilläs ja hymyilit. Molemmat käännyimme, mutta jatkoimme matkaamme.

Ensimmäistä kertaa sun katse porautui mun silmiini viime kesänä. Kesäkuisena hellepäivänä työskennellessäni Kolmen sepän patsaalla sä jäit katselemaan puiston penkille. Aina silloin tällöin uskalsin vilkaista suhun päin ja vastata sun hymyyn. Tovin istuttuasi katosit Stockalle, jossa me seuraavan kerran taas katseltiin toisiamme heinäkuussa. Muistan leikkisästi tokaisseeni ystävälleni, että jos vielä kolmannen kerran tulet mua vastaan sama hymy kasvoillasi, täytyy olla kyse kohtalosta. Pian tulikin jo neljäs kerta, ja sitten sä katosit kuukausiksi. 

Palaan ystävieni luokse tanssimaan ja sivuutan hämmennykseni täysin. Juuri kun ajattelen lähteä takaisin kotiin, joku koputtaa olkapäätäni. Salaa toivon, että se olisit sinä. Siinä sä nyt olet, yli puolen vuoden jälkeen. Ensimmäistä kertaa uskaltaudut lähestymään mua ja kerrot mun tehneen suhun vaikutuksen taannoin kesällä. Mä esitän tietämätöntä ja huomaan sun kiusaantuvan. "Millainen miehen pitää olla, että se saa sulle perhosia vatsaan?" Sä, mä ajattelin, mutta jätin sen sanomatta. Koko tilanne on niin absurdi, että vain tuijotan lumoutuneena sun upeita silmiä. 

Muiden tanssiessa hikisinä ja humaltuneina Lauantaidiskon värisyttävien biittien tahtiin me seistään juttelemassa elämästä, filosofiasta ja tavoitteistamme. Hetki hetkeltä mä vain hämmennyn yhä enemmän, kun alan ymmärtää, että kaiken haaveilun jälkeen tuo ikuiselta mysteeriltä vaikuttava kaupunkiprinssi on oikeasti kiinnostunut musta. 

Ilta on ollut täydellinen, mä seison bussissa ja hymyilen niin, että poskiin sattuu. Ensimmäistä kertaa uskon kohtaloon, sellaisiin katseisiin, joita kesän ajan mulle annoit. 

Tavataan pian, kaupunkiprinssi.