Lupa haahuilla

Tuntuupa oudolta, kun kaikki vaahtoavat siitä, kuinka koulut alkavat. Alan vasta nyt tajuta, että lukio on jo kaukana takana päin ja korkeakouluopintojeni alku häämöttää vasta puolen vuoden päässä. Toki sille on syynsä, miksi lykkäsin opintojeni aloittamista ja kiirettä piisaa, mutta jotenkin on tyhjä olo, kun ei enää olekaan se pikkutyttönen, joka elokuun alussa kirmasi koulutielle. Jotenkin sitä alkaa kuukausien härdellin jälkeen kaivata jotakin säännöllistä tähän elämään. Silti mä olen super innoissani. Nyt mulla on puoli vuotta aikaa keskittyä taiteisiin, unelmiin, ja vähän haahuillakin. Innolla jään odottamaan, mitä kouluvapaalla syksyllä on annettavaa!

109 Days...

 

 

...kunnes koittaa muutto Lontooseen! En vieläkään ihan käsitä tätä, mutta alan pikkuhiljaa innostua asiasta toden teolla. Kesä tulee menemään hujauksessa ja lähtö tulee varmasti nopeasti. Jännittää jo nyt! Tapasin siis sunnuntaina Au Pair-perheeni lentokentällä ja seuraavana päivänä tulikin jo puhelu, että minut on valittu.

Hankalinta tilanteessa on se, etteivät vanhempani tue minua kauheasti asian suhteen, sillä heidän mielestä on typerää pitää välivuosi. Myöskään ystävien ja erään jättäminen vuodeksi ei ole helppoa. Toisaalta tiedän, että olen sellainen ihminen, joka sopeutuu uusiin kuvioihin nopeasti, eikä koti-ikävä iske helpolla. Ja mua ei yhtään haittaa asuminen yhdellä Lontoon hienoimmista alueista tai kaupungin lukemattomat mahdollisuudet!

Asutko Lontoossa, oletko Au pair? Olisi mahtavaa kuulla muiden kokemuksista.